lauantai 11. lokakuuta 2014

Arkista juhlaa

Nyt on tapahtunut ihan kauheita! Mua nimittäin on ruvennut jouluttamaan! Lehdet on vielä puissa, ulkolämpötila yli kympin ja pakkasaamut laskettavissa yhden käden sormilla, puhumattakaan lumesta - ja mä jouduin piteleen ittestäni tosissaan kiinni, etten lähtenyt penkomaan vaatehuoneesta joulukoristeita!



Onneksi alakerran laatikoihin oli unohtunut pari valosarjaa. Ja huomenna haen taatusti pari pikkukuusta ämpäreihin, näyttäköön almanakka mitä päivämäärää tykkää...



Unohduin iltana eräänä tuijottelemaan kuuta. Mystisiä, lujaa kiitäviä pilviä...



Hurahduksia on tapahtunut tässä matkan varrella enemmänkin,
viimeisimpänä nämä eläintyynyt.



Olen viettänyt viikonloppua itseni seurassa, perjantain aloitin shoppailemalla kaupungilla ja ajatuksena oli, että vietän viikonlopusta suurimman osan käpälät kohti kattoa tekemättä mitään järkevää, mutta kuinkas kävikään...


Sinooperista käteen tarttui tällanen ihastuttava paperilehtiö. Omista varastoista löytyi myös aikoinaan kirpputorilta ostamiani kehyksiä vino pino ja kun olohuoneen harmaa hylly on odotellut jo kauan aikaa jotain täytettä, niin taulujen teko karkasi niin sanotusti lapasesta...



...onpas mielenkiintoinen seinänväri tässä kuvassa, lähinnä tulee mieleen 70-luku...
Sinooperista löytyi myös muutamalla eurolla pari kivaa ruukkua ja koristepalloja, jotka odottelevat lopullista sijoituspaikkaa leikkimällä kukkaa sillä aikaa.


Keskustan kävelykadun varrelta löytyi myös hauska halpiskauppa Tiger, joka myy mm. Kuolleen meren tuotteita.


Laitoin myös meidän talon kierrätyksen uuteen järjestykseen.


Vaikken mikään hyperaktiivinen viherpiiperoinen olekaan, niin pullot, lehdet, lasit, metallit ja pahvit löytävät nyt tiensä kaupantiskin kippilaatikoihin.

Tämän viikonlopun omituisiin iloihin on kuulunut mm. se, että parhaaseen sauna-aikaan ei kukaan ole valittamassa, vaikka kylppäri on täynnä suihkussa olevia viherkasveja. Tai ketään ei häiritse, vaikka laitan pesukoneen laulamaan iltayhdeltätoista. 

Mutta tämä yksinolo ilostuttaa vain hetken, sitten on taas suloista palata arkeen ja kuulla jostain päin huushollia, että "äiti, onks mun vaatteet tullu pyykistä?" tai "äiti, mitä ruokaa meil on tänään?". Elämän yksi hienoimpia asioita on vaihtelu - on se sitten vuodenaikojen tai arjen ja juhlan.


Juhlavaa arkea sulle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti